maanantai 25. helmikuuta 2013

Instagramia


Tässä instagram kuvien muodossa pojun tämän päiväistä pirtsakkaa asua, siistimpää asua liittyen lauantain 1-vuotis- ja perhekuvaukseen, mistä kerron myöhemmin lisää kunhan saan kuvat käsiini ja viimeinen kuva meille viimeinkin kotiutuneesta ihanuudesta. Tästäkin laitan varmasti vielä kuvia pojan päällä. :)

Mies lähti jälleen takaisin kasarmille ja tänään vain oleiltiin kotosalla ja ulkoiltiin ihanassa auringon paisteessa. Sieltä se kevät taitaa pikkuhiljaa tulla ja itse ainakin huomaan piristyväni keväisin lisääntyvästä auringon paisteesta! Huomaamattaan alkaa suunnitella kevätsiivousta, ikkunoiden pesua, tennareiden kaivamista kaapista, tulppaaneiden ostamista ja kaikkia kevääseen liittyviä juttuja. :) Nyt painun katsomaan Satuhäitä ja nukkumaan. Hyvää maanantai-iltaa kaikille! :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Inspiraatiota lastenhuoneeseen

Muhun on iskenyt hirveä sisustuskärpänen lastenhuoneen suhteen. Onnilla on jo oma huone missä nukutaan, leikitään ja säilytetään leluja, mutta huonetta ei ole sen suuremmin vielä sisustettu. Tahtoisin lastenhuoneen olevan tyyliltään yksinkertaisen selkeä, mutta silti lapsenomainen ja värikäs. Väreiksi olen ajatellut ihan vain mustaa ja valkoista ja tehosteväreiksi turkoosia, punaista ja keltaista. Eli juuri selkeyttä ja kirkkaita värejä.

Koska Onnin huone on melko pieni, sinne ei tule huonekaluiksi kuin sänky (tällä hetkellä vielä pinnis), 4x4 lokeroinen Ikean expedit-hylly jo löytyykin ja ehkä mahdollisesti myöhemmin vielä pienehkö lastenpöytä ja tuoli. Huonekalut tulevat olemaan valkoisia ja väriä tullaan näkemään sitten maton, verhojen, sänkytekstiilien ja lelujen muodossa.

 

Huoneessa on valkoiseksi maalatut seinät ja koska maalaaminen ei tule kyseeseen sillä asumme vuokra-asunnossa, ajattelin hankkia seiniä koristamaan joitakin kivoja sisustustarroja.
Tuollaisen värikkään pallonaulakon ajattelin ostaa Tigerista, josta bongasin samantyylisen neljän euron hintaan! Se olisi juuri sopivan simppeli ja siitä löytyisi juuri toivomiani kirkkaita värejä. Lisäksi expeditiin pitää hankkia muutama lelulaatikko pitämään lelut järjestyksessä. Joko näitä läpinäkyviä muovisia tai sitten ihan vain hyllyyn sopivia mustia ja valkoisia laatikoita.
Maton ja verhojen kanssa olen vielä ihan kysymysmerkkinä. Haluaisin jotain yksinkertaista, selkeää mutta värikästä. Ehkäpä raitaa. Tässä muutamia itseäni miellyttäviä kuoseja Finlaysonilta ja Marimekolta, joita voisin ajatella lastenhuoneeseen esimerkiksi päiväpeittona, petivaatteina, koristetyynyinä ja jopa verhoina kenties?

Tässä nyt hieman ajatuksia siitä, miltä haluaisin lastenhuoneen näyttävän. Tämän postauksen kirjoittaminen ja kuvien katseleminen toimi muuten erinomaisena inspiraationa itselleni ja auttoi löytämään sen punaisen langan lastenhuoneen sisustamiseen. Tästä on siis hyvä jatkaa sisustuspohdintoja. :) Ajattelin jossain vaiheessa kuvata myös miltä lastenhuone näyttää tällä hetkellä ja myöhemmin muutoksien jälkeen.

Kuvat: Ikea, Lapsille.com, Ipanalle.fi, Finlayson ja Marimekko

torstai 21. helmikuuta 2013

Kirppistelyä ja löytöjä

Mä olen nykyään todella laiska koluamaan livekirppiksiä, sillä tuntuu etten koskaan löydä sieltä mitään. Lisäksi sinne pitäisi raahautua useampana päivänä aamupäivästä, että osuisi paikalle parhaaseen aikaan. Tänään kuitenkin päätettiin äitini kanssa lähteä katsastamaan Lastentori Peikonpesän tarjonta. En tiedä onko mun kirppissilmä vain heikentynyt vai miksen taaskaan meinannut löytää mitään. Tai joo, olisin löytänyt vaikka mitä kivaa ja hyväkuntoista jos lapseni olisi 50-62 kokoa ja tyttö! Monta pöytää täynnä siistejä vaaleanpunaisia vaatteita, pojille ei taaskaan mitään.

Oltiin jo tekemässä lähtöä, kun bongasin yhden pöydän alahyllyllä jotain tuttua: Brion punainen kilpa-auto! Mun oli pakko käydä hakemassa se käteen tutkittavaksi ja se oli lähes naarmuton ja uuden kiiltävä. Luulen, ettei sillä ole paljoakaan ajeltu. Kolmen euron hintaan se oli jo lähes pakko kiikuttaa kassalle ja kotiin sinisen samanmoisen kaveriksi. 




Tässä myös uusimmat nettikirppislöytöni: Popin keltaraidallinen pitkähihainen body ja Aarrekidin t-paita kesäksi. Vaikka olenkin laiska kiertelemään livekirppiskiä, käytän melko paljon nettikirppiksiä ja huuto.netiä. Se kun tekee tän kirppistelyn nykyään niin helpoksi. Kaikki on niin helposti löydettävissä: Huuto.netistä voit hakea haulla tiettyä tuotetta ja fb-kirppiksillä on omat ryhmänsä eri merkeille tai vaikkapa asuinpaikan mukaan. Ja mikä parasta, kaiken voit hoitaa kotoa käsin. Ei tarvitse raahautua kiertelemään ruuhkaisia kirppiksiä ja kaivelemaan pöytiä. Hyvää on myös se, että monesti nettikirpuilla tavaran vaihtuvuus on melko suurta ja uusia löytöjä voi tehdä vaikka joka päivä!  Huonona puolena mainittakoon vaikka, että maksu tapahtuu monesti tilisiirrolla, jolloin joudut vain luottamaan siihen, että toinen osapuoli toimii rehellisesti ja saat tuotteesi. Tosin itse olen saanut jokaisen vaatteen, minkä olen maksanutkin. Toinen huonopuoli on myös se, että joskus kuvan perusteella on vaikea arvioida vaatteen todellista kuntoa, eikä kuvaus aina vastaa tuotetta. Pari kertaa olen joutunut pettymään. Toinen myyjä tarjoutui palauttamaan minulle muutaman euron koska mielestäni vaatteen kunto ei vastannut kuvausta. Toinen oli sitä mieltä että vaate vastasi kuvausta, eikä suostunut edes neuvottelemaan asiasta. Useimmiten olen kuitenkin ollut tyytyväinen ja kunto vastannut ilmoitettua. 

Tykkäättekö te enemmän live- vai nettikirppiksistä ja löytyykö millaisia kokemuksia nettikirppiksistä?

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Inttileskenä

Miehen viikon loma intistä on nyt ohi. Lähti tänään takaisin ja jäätiin pojan kanssa kaksin. Tosin kovinkaan kauaa meidän ei tarvitse kahdestaan olla, sillä pojan mummi tulee huomenna pariksi päiväksi Tampereelle ja mies tulee jo perjantaina tavallisesti lomille heh! :D


Tämän kuukauden jälkeen mun yh-arkea on enää neljä kuukautta jäljellä! Mä en voi ymmärtää mihin tää aika on mennyt. Juurihan se mies sinne lähti ja nyt on reilusti alle puolet enää jäljellä. Alun epätoivon hetkinä en olisi voinut kuvitellakaan, että tottuisin tähän. Alku aina hankalin, niinhän sitä sanotaan. En ollut päivääkään asunut yksin, sillä muutettiin molemmat suoraan yhteiseen asuntoon ja olinhan kuitenkin suhteellisen tuore äiti vielä. Yhtäkkiä piti selvitä yksin arjesta ja vauvanhoidosta. Vaikka mies teki pitkää päivää opiskelujen ja työn takia jo ennen armeijaa, oli se silti helpompaa, koska kotitöitä ja vauvanhoitoa pystyi edes hieman jakamaan jollekin. Mies saattoi töistä tullessaan käydä kaupassa, tulla kotiin nukuttamaan Onnia ja vielä hoitaa tiskit ennen nukkumaanmenoa. Nyt mun piti tehdä kaikki itse: Kauppaan piti lähteä joka kerta yksin lapsen kanssa. Ei voinut pyytää miestä hakemaan jotain tai kipaista vain äkkiä yksin iltasella. Jokainen nukuttaminen piti iltaisin tehdä yksin, oli sitten hyvä tai huono ilta ja sen jälkeen hoitaa vielä mahdolliset tiskit ja muut siltä päivältä jääneet kotityöt.

Elokuun alussa tiedossa oli muutto isompaan asuntoon. Siinäkin oli omat haasteensa, sillä suuri osa pakkaamisista ja muista käytännön asioista jäivät mun vastuulle. Syksyllä meidän perhettä riivasi myös monen viikon sairastelujakso. Silloin meinasi usko loppua kun itse kipeänä, kipeän vauvan kanssa raahaudut terveyskeskukseen ja joudut odottamaan neljä tuntia lääkäriin pääsyä. Päivä kerrallaan näistäkin kuitenkin selvittiin. Syksyn jälkeen alkoi kuitenkin jo näyttää valoisammalta: Sain järjesteltyä ja laitettua uutta kotia ja alettiin odottaa joulua ja pidempiä lomia.

Vuoden vaihteen jälkeen meidän arki onkin oikeastaan vain rullannut eteenpäin. Onhan niitä huonojakin päiviä välillä ollut ja myönnän huonoimpina päivinä ja öinä monesti jopa itkeneeni, etten enää jaksa. Nyt mä olen kuitenkin jo tottunut olemaan yksin ja tekemään kaiken yksin. Tästä on tullut meidän arkea, että mies on viikot poissa ja viikonloput kotona, eikä se tunnu edes enää mitenkään kummalliselta. Oikeastaan mä olen tavallaan myös oppinut nauttimaan tästä yksinolosta: Saa tehdä asiat juuri omalla tavallaan, päättää itse mitä syödään, miten rahat käytetään ja mitä telkkarista katsotaan. Täytyy sanoa, että olen välillä, varsinkin pidemmillä lomilla, jopa ärsyyntynyt siihen että toinen on koko ajan siinä. :D Armeija-aika on tuonut omat haasteensa myös parisuhteeseen, mutta niistä en sen enempää tänne aio kertoa :) Tänä aikana olen kuitenkin väkisinkin joutunut kasvamaan henkisesti, oppinut pärjäämään yksin ja arvostamaan toista ihan eri tavalla. :)

 Onko muita, joiden miehen joutuvat olemaan paljon pois kotoa esimerkiksi armeijan tai vaikkapa työn puolesta? :)

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ruokailusta

Meillä Onni on nyt lähiaikoina kiinnostunut harjoittelemaan lusikan käyttöä. Lusikalla on kiva sotkea, mutta suuhun sitä ruokaa ei vielä mene. Ongelmaksi tässä lusikkaharjoittelussa on muodostunut nyt se, että meillä ei ymmärretä sitten millään että sitä lautasta ei kuulu heittää lattialle tai kipata pöydälle. Olenkin miettinyt olisiko tämä Babybjörnin lautanen ratkaisu meidän ongelmaan? Lautasesta sanotaan että sen muotoilu estäisi sen kippaamisen ja se ei myöskään luisu syödessä pitkin pöytää. Näin ollen keskittyminen saattaisi pysyä ruoan saamisessa suuhun, eikä lautasen kippaamisessa lattialle.


Toinen ongelma on meillä ollut nokkamukit. Alettiin tuossa ennen vuoden ikää harjoittelemaan nokkamukista juomista. Testattiin monet erilaiset nokkamukit venttiileillä ja ilman sekä tavallinen muki, mutta mikään ei kelvannut. Jo viime vuoden puolella metsästin näitä Nukin nokkamukeja missä on vähän samantyyppinen tuo suuosa kuin tuttipulloissa. Eilen keksin, että Kalevan Baby Stylessa myydään niitä ja kävinkin tänään pari kappaletta niitä hakemassa (tietenkin kun sieltä asti lähdin hakemaan, niin niitä oli tullut meidän Prismaan lisää. Just my luck!) Nokkamukit pääsikin heti testiin ja yllätykseksi ne kelpasivatkin pojalle. Nyt aiotaankin käyttää näitä sekä ruokalujen yhteydessä myös tavallista mukia. :) Jos näiden avulla saataisiin viimein tuttipullot pois käytöstä ja opittaisiin juomaan nokkamukista ja lopuksi tavallisesta mukista. :)


Eilen mulla oli vähän huono päivä ja huono onni tuntui seuraavan mua kaikkialle, eikä mikään oikein sujunut. Eilen tehtiin myös reissu Ikeaan, mikä menikin sitten kunnolla penkin alle. Käveltiin Ikealle suunnitelmissa mennä syömään, hakea kylpyhuoneeseen hyllykkö, olohuoneeseen kattolamppu (ei me olla kuin elokuusta asti asuttu tässä nykyisessä asunnossa :D) ja muutamia pikkujuttuja. Ikealla huomattiin, että mun lompakko oli jäänyt kotiin, eikä siksi voitu ostaa näitä juttuja. Päätettiin kuitenkin mennä syömään, eikä siellä tietenkään ollut sitä uunikala-annosta minkä olisin halunnut. Kolmanneksi huomattiin ettei sitä kylpyhuonehyllykköä saa enää siinä värissä, mitä olin ajatellut. Olisiko voinut huonommin mennä? Kotiin tullessa mä olin jo niin kyllästynyt koko päivään että menin Onnin kanssa samaan aikaan nukkumaan miehen mennessä saunaan.

torstai 14. helmikuuta 2013

Takki kevääksi

Saatiin tänään mies (jälleen) aikaisemmin kotiin. Nyt onkin onneksi pidempi vapaa ja lähtee vasta keskiviikkona takaisin. :) Viimeksi olikin pidempi loma joulun aikoihin, jolloin mies oli melkein kaksi viikkoa kotona. Luksusta. Meillä on käynyt onneksi niin hyvä tuuri, että mies on saanut alokaskauden jälkeen pitää todella hyvin lomia ja on ollut kaikki viikonloput kotona sitä ensimmäistä viikonloppua lukuunottamatta. En voisi olla tyytyväisempi, että siellä ymmärretään miten tärkeää on meidän kaikkien kannalta, että mies pääsee mua auttelemaan ja viettämään aikaa Onnin kanssa. Nyt pidemmän loman aikana suunnitelmissa olisi pitää kunnon siivouspäivä, jollon mä saisin kuurata koko asunnon lattiasta kattoon ihan rauhassa. Viikolla se ei onnistu ja viikonlopun ainoata kokonaista yhteistä päivää en halua siivoamiseen yleensä kuluttaa. Lauantaina saadaan vähän kahdenkeskistä aikaa ja mennään ehkä leffaan ja joku päivä taidan mennä yksin kaikessa rauhassa kiertelemään kirppiksiä.

Asiasta kukkaruukkuun. Yritin huutaa Onnille Huuto.netistä  kevääksi safari-Picoa siinä onnistumatta. Meidän netti ei suostunut eilen illalla toimimaan pätkimättä ja kun sain sivun ladattua, että olisin korottanut tarjousta niin huuto oli ehtinyt sulkeutua. Onneksi hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä nappasin yksi päivä Onnille Lindexiltä kevättakin. Kuvassa näyttää mustalta, eikä kuva muutenkaan anna takille oikeutta, mutta takki on siis tummansininen, päällä paljon kivemman näköinen ja pinta sellaista pikkaisen vahamaista eli luulen, että kestää pikkuisen myös vettä. Hintaa takilla oli 24,90, joten säästin lähemmäs viitisenkymmentä euroa siihen nähden, mitä Picoon olisi saanut sijoittaa. Lompakko kiittää. Ostin myös Seppälästä kolmio paidan ja legginssit mutta suunnitelmissa olisi palauttaa ne, koska eivät kaikessa värikylläisyydessään olleetkaan ihan meidän juttu. Nyt kuvassa näyttävät taas kovin kivoilta, joten nyt en olekaan enää niin varma pitäisikö palauttaa vai ei. :D



maanantai 11. helmikuuta 2013

Aamuiset sohvakiipeilyt

Viikonloppu alkoi meillä jo torstaina miehen päästessä aikaisemmin viikonloppulomille mikä sattui todella sopivasti, sillä olin viime viikolla todella väsynyt koko ajan. Oli kiva saada se toinenkin osapuoli kotiin, jotta sai itse levättyä kunnolla ja vaan olla.

Tänään meillä noustiin jo 7 aikoihin tavallisen 8 sijaan. Tosin pötköteltiin jonkun aikaa sängyssä ennen kuin noustiin. Meillä aamut menee melkein aina samalla kaavalla. Useimmiten ennen mitään aamutoimia Onni haluaa hetken löhötä mun sylissä, samalla kun mä löhöän sohvalla. Nyt lähipäivinä se on alkanut kiinnostua enemmän myös telkkarissa pyörivistä lastenohjelmista. Tänäänkin se jaksoi hetken unenpöpperöisenä katsella Oktonautteja ennen kuin virkosi ja alkoi touhuta ja peuhata sohvalla.

Tänään pojun päikkäreiden aikaan yritin käyttää ajan hyödyksi ja kuvailla ja lisäillä myyntiin fb-kirppiksille pieneksi jääneitä vaatteita. Hirvee homma. Ikea kassillinen sisävaatetta ja lisäksi vaatehuoneessa ulkovaatteita ja kenkiä, BabyBjörn sitteri ja muuta vauvatavaraa pitäis saada kiertoon. Mietinkin että onko nykyään fb-kirppikset/huuto.net paras tapa kierrättää pienet vaatteet ja lastentarvikkeet? Laitoinkin ilmoitukset jo niistä mitä uskon saavani sitä kautta kiertoon, mutta entä ne loput vaatteet ja tavarat? Olisiko kannattavaa varata kirppispöytä vai onko tosiaan niin ettei lastenvaatteilla saa edes pöytävuokraa katettua? Vai pitäiskö vaan myydä netin kautta ne mitä menee ja kiikuttaa loput suosiolla kierrätyskeskukseen, Fidaan tai neuvolan kierrätyspöydälle? Toisaalta mieluummin vaikka lahjottaisin kuitenkin käyttökelpoiset ja siistit vaatteet johonkin, mutta minne? Ensikotiin?

Aamulla yritin myös saada napsittua pojusta aamu-unisia kuvia, mutta sain napattua vain yhden ainoan kuvan ennen kuin virkosi ja kiinnostus siirtyi ikkunasta näkyviin autoihin, ikkunalaudalla lojuviin tavaroihin ja sohvalla kiipeilemiseen. Sohvalla kiipeileminen ja peuhaaminen ovat myös tämän hetken lempipuuhia. Ja äitiä hirvittää. Saa olla koko ajan vahtimassa ettei putoa pää edellä sohvan taakse tai keikahda lattialle.




torstai 7. helmikuuta 2013

Vaatetusta välikauteen


Kuvat: Polarn O. Pyret

Tässä ensiksi mitä mä olin suunnitellut meille välikauteen. Piti tilata popin verkkokaupasta nuo perussiniset kuorihousut (Eikös tätä perussinistä ja -punaista ole aina myynnissä? Ainakin verkkokaupasta löytyi uutuksien lisäksi? :o) ja metsästää vaikkapa fb-kirppikseltä tuo ihana eco-vihreä windfleece sinisten housujen kaveriksi. Jostain syystä tykkään tuosta eco-vihreästä enemmän kuin siitä tämän kevään vihreästä. Kävi kuitenkin niin, että äitini löysi Jyväskylän polarn o pyretistä -40% alennuksella eco-vihreät kuorihousut, joten sininen vaihtui vihreään.


Näiden kaveriksi tuleekin sitten varmaan se tummansininen windfleece mistä ainakin verkkokaupassa on ollut kokoja. Tilailen sen sieltä sitten lähempänä kevättä mikäli en jostain bongaa hyväkuntoista käytettyä. :) Kuorihousut ovat kokoa 86 ja eilen niitä pojalle sovitellessani totesin niiden olevan ainakin vielä aivan liian isot. Toivottavasti kevättä kohden kasvetaan, jotta saadaan housut käyttöön. Syksyllä nyt viimeistään ovat sopivat. En aluksi ollut ihan varma kummat housut olisivat sittenkään olleet kivemmat, mutta eikös vihreä sovi paremmin kuin hyvin kevääseen :D


Noita kuorihousuja ja windfleeceä kaavailin vähän kuivemmille keleille. Toisena välikausiasuna löytyy jo viime syksynä alesta löydetty Kappahlin punainen välikausihaalari hintaan 24,90. Ei paha hinta mielestäni haalarista. Sekin kokoa 86, mutta vähän naftimpaa kokoa kuin nuo popin housut. Jos nämä Kappahlin välikausivaatteet ovat niin hyviä kuin kehutaan, niin eipähän ole hinta-laatusuhteessa valittamista :D Haalarin kaveriksi löytyi kirppikseltä popin farkunsininen pipo. Alempi Lindexin autopipo sopisi myös loistavasti molempiin asuihin :)

Pipo: Lindex





Lemppareita



Mä tunnetusti sytyn uusiin juttuihin vasta kun ne tuntuu olevan loppu kaikkialta. Näistä(kään) Lindexille tulleista Littlephanteista en saanut mitään vau-elämystä kun ne sinne saapuivat. Muutama viikko sitten törmäsin näihin Ideaparkissa ja hetken hiplailtuani nappasinkin meille värikkäät housut, bodyn sekä sen turkoosin collegepuseron. Meillä on pääosin ollut vielä 80 koon vaatteet käytössä niin nappasin nämä 86 koossa jemmaan, mutta täytyy sanoa että näiden 86 koko on todella reilu. Vertailin jo kaupassa muihin lindexin 86 vatteisiin niin todellakin olivat paljon reilumpia. Varsinkin housut.

Vähän aika sitten otin vaatteet kuitenkin käyttöön reiluudesta huolimatta kun alkoivat kuumottaa jemmakaapissa. Body nyt on pituudesta vielä suuri mutta eipä se haittaa kun jää housujen alle ja housuista voi kääntää resoria vyötäröltä ja lahkeista. Ehtiipähän käyttää pidempään. Toivottavasti väritkin kestää käyttöä. :)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Meillekin pico?




Aluksi kun katselin Mini Rodinin uutta kevätmallistoa niin ajattelin ettei siinä ole mitään meille. Mutta nyt, kun koko blogistania on täynnä keltaista picoa niin eiköhän se alkanut himottaa. Mistään ei sitä tietenkään enään saa. Täytynee pitää silmät ja korvat auki josko johonkin (?!?!) niitä olisi vielä ilmestymässä lisää meille mattimyöhäisillekin.

Keltaista enemmän mua himottaisi saada meille tuo safaritakki tai jompi kumpi vihreistä väreistä. Safaritakkiin olenkin käytettynä törmännyt muutamiin, mutta nuo vihreät taitavat olla vielä harvinaisempia? Luulisi että ihmiset laittaisivat näitä vanhoja värejä myyntiin hankkiessaan uusia mutta ei. Mystisesti vain tuntuvat katoavan jonnekin. Saa nähdä onnistunko metsästämään meille picon ennen kevättä vai jäädänkö kokonaan ilman. :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

1.1.2012

En ajatellut tänne blogiin raapustaa mitään minuutti minuutilta - synnytyskertomusta, vain hieman raottaa päivää jolloin meidän poika syntyi ja mistä kaikki alkoi.

Onni on tosiaan syntynyt 1. tammikuutta 2012, vain puoli tuntia yli puolen yön. Laskettu aika oli vasta 21.1, joten synnytyksen alkaminen uuden vuoden aattoaamuna oli täysi yllätys. Mies oli lähtenyt tapansa mukaan aamulenkille jo ennen heräämistäni. Heräsin äitini puhelinsoittoon, nousin ja mennessäni keittiöön luulin pissanneeni housuun lapsivesi meni. Samalla meni uuden vuoden suunnitelmat uusiksi. Tarkoitus oli mennä ilotulitusta katsomaan, mutta eihän me nyt ihan ehditty. Tosin iltapäivällä päätettiin vielä lähteä isälleni syömään kun supistuksia ei pahemmin ollut. Mentiin vasta illalla sairaalaan niin kuin oli ohjeistettu.

Synnytys meni mielestäni paremmin mitä olin odottanut ja pelännyt, enkä oikein missään vaiheessa tuntenut itseäni kovin kipeäksi kiitos epiduraalin. Yhtäkkiä vuoden vaihtuessa pitikin alkaa ponnistaa ja muistan vain kätilön sanoneen että koitas nyt ponnistaa, jotta saadaan vuoden ensimmäinen vauva. 00:31 kirjattiin syntyneeksi 2560g painava ja 47cm pieni vauvamme.

 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Viikonlopun kuulumiset

Olen käyttänyt viime päivät luonnostellessani postausideoita tänne bloggeriin mutta yhtäkään valmista en ole saanut. Liekö laiskuutta vai seurausta siitä ettei meillä ole nukuttu niitä päiväunia jolloin äiti ehtisi kirjoittaa. Eilen perjantaina saatiin meidän isi taas viikonloppu lomille. Voi sitä riemun määrää kun ovi aukeaa perjantaisin ja tajutaan että isi tuli. Sillon jää kyllä mikä tahansa leikki kesken tai syöttötuolista on päästävä välittömästi pois. Loppu ilta meneekin hymy korvissa isin kanssa leikkiessä. :) Meillä on ollut tapana viettää miehen lomaviikonloput ihan rauhassa kotosalla perheen kesken. Tänään tosin oli vähän spesiaalimpaa kun pääsin kampaajalle ja haettiin siipiä. Kuulumisten lisäksi jaan teille yhdeltä päivältä napsitut puhelinkuvat kun Onni keksi tyhjentää keittiönkaapin ja kiivetä sinne.

 



Tämän hetken lempparipaita. <3 Tykkään tosta vihreästä ihan hirveesti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...