Pieni potilas

Onnille iski jo viime viikon alussa flunssa, joka sitten paheni viikonloppua kohden niin, että luvassa oli monta valvottua yötä. Sunnuntaina yskä äityi sen verran pahaksi, Onni oli tosi itkuinen ja tukkoinen eikä ruoka maistunut yhtään, niin päätettiin käydä maanantaina varmuuden vuoksi lääkärissä. Olin jo varautunut siihen ettei täällä Tampereella julkiselta puolelta (taaskaan) saa lääkäriin aikaa, mutta että sieltä neuvonta/ajanvarauspalvelusta ei edes vastattu. Oikeastaan puhelut eivät menneet edes läpi ruuhkan takia. Soitettiin sitten Koskiklinikalle ja saatiin sieltä aika heti parin tunnin päähän. Yksityisessä on se hyvä puoli, ettei tarvitse vaatia, vakuuttaa ja perustella, että nyt oikeasti pitäisi päästä lääkäriin vaan saat ajan kun sen haluat.

Mitään antibioottikuuria vaativaa ei tällä kertaa ollut ja saatiin ohjeeksi lepoa ja nesteytystä. Äiti sentään sai mielenrauhan. Lääkäri käynnin jälkeen illalla Onni alkoi jo vähän virkistymään ja tänään onkin jo ollut oma iloinen itsensä, vaikka nenä vielä vuotaakin ja yskittää. :)

Lastenhuone

Vuorossa kuvia Onnin huoneesta. Aiemmin esittelin suunnitelmiani huoneen suhteen TÄÄLLÄ, joten en niistä rupea sen enempää selittelemään. Tässä muutama kuva siitä, miltä huone siis tällä hetkellä näyttää.

(Pahoittelut hieman vinoista kuvista)

Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ovelta päin. Ovea vastapäisellä seinällä on ikkuna ja kiinteä vaatekaappi. Leluhylly ja pinnasänky on sijoitettu vastakkaisille seinille. Huone on vielä melko väritön ja hankintalistalla onkin jo pidemmän aikaa olleet verhot (mahdollisesti pimentävä rullaverho) ja värikäs matto. Tällä hetkellä maton virkaa ajaa yksi ylimääräiseksi jäänyt nukkamatto.

Pinnasängyn puoleinen seinä loistaa tyhjyyttään valkoisena ja sille seinälle olisikin tarkoitus hommata muutama kiva sisustustarra ja pari taulua piristykseksi. Ikean lakanat ja tyyny taitavat olla tällä hetkellä ainoa väripilkku lelujen lisäksi.

Leluhyllystä löytyy Onnin kirjat ja osa leluista (osa on olohuoneessa). Alalokeroihin olisi tarkoitus ostaa Ikeasta muutama kivempi laatikko legoille, junaradalle ja muille sekalaisille leluille. Jokin pieni lastenpöytä ja tuoli pitäisi myös jossain vaiheessa ostaa, jossa voisi sitten piirrellä. Tigerin pallonaulakko puuttuu myös vielä seinältä, kun ei tuo mies ole sitä saanut aikaiseksi kiinnittää. :D

Rakkaustakki ja pari muuta

Kuukausi takaperin meille viimein kotiutui tämä pitkään metsästetty ihana safari pico uudenveroisessa kunnossa. Pari päivää sitten sain kuitenkin vasta otettua sovituskuvat takista, sillä useimmiten poju ei ole yhteistyökykyinen näissä kuvaussessioissa :D Takki on kaikinpuolin täydellinen enkä millään malttaisi odottaa, että tulee kunnon kevät ja päästään sitä käyttämään. Takki on kokoa 80/86 ja vielä vähän reilu, mutta sopivasti. Hyvällä tuurilla menee vielä syksylläkin. Tämä oli meidän aivan ensimmäinen Mini Rodinin ostos ja sen jälkeen klikkailin ostoskoriin ihan vain vahingossa pari muuta rodinia. Hups. ;)

Undulaattilegginssit kahdessa koossa (isommat jemmakaappiin) ja hyvällä alella löytynyt mintunvärinen pandacollege.

Ja undulaateille kaveriksi löytyi Hennesiltä aikas hyvin mätsäävä huppari. :)

Valokuva harmitus!

Nyt harmittaa oikein kovasti! Tilasin Onnin 1-vuotiskuvista suurennokset meille ja isovanhemmille Eirikuvalta. Kerran aikaisemmin olen sieltä yhden isomman suurennoksen tilannut, jolloin kuvanlaatu oli hyvä ja olin todella tyytyväinen. Siksi päätin myös nyt käyttää heidän palveluaan, sillä kokemusteni mukaan Ifolorista tilatut kuvat ovat olleet mitä milloinkin ja värit monesti liian tummat. Nämä kuvat olivat kuitenkin pohjanoteeraus.

Tässä vasemmalla siskoni tulostimella valokuvapaperille tulostettu kuva ja oikealla Eirikuvan kuva. Kuvien laatu ei tässä ole hääppöinen, sillä ovat skannattuja koneelle vertailun vuoksi, mutta
eron näkee selvästi. Vasen on selkeästi lähempänä alkuperäistä ja värit paremmat. Yritin pitkään aamupäivällä etsiä Eirikuvan sivuilta tietoa miten toimia asiakaspalautuksen kanssa. Missään ei kuitenkaan lukenut miten toimia jos ei ole tyytyväinen. Soitin asiakaspalveluun ja kerroin etten ole tyytyväinen kuviin ja kysyin miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Asiakaspalvelu ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Sanoivat, että ottavat minuun sähköpostitse yhteyttä. Sain lyhyehkön viestin, jossa pyysivät lähettämään kuvat heille ja he palaavat asiaan. Ei minkäänlaista vastausta miten tällaisissa tilanteissa yleensä heillä toimitaan, että saanko mahdollisesti rahat takaisin vai uudet kuvat?

En nyt vielä kuitenkaan ala lyttäämään heidän palvelujaan täysin, vaikka pisti vähän harmittamaan kun odotin innolla, että pääsen kehystämään kuvia, mutta kuvien laatu olikin huono. Laitan heille nyt kuvat asiakaspalautuksena kera selvityksen mikä kuvissa on vikana ja sähköpostilla vielä tämän skannauksen. Toivottavasti saisin edes uudet kuvat.

Perjantai

Eilen oli mitä ihanin ilma ja tänään ihana auringonpaiste vaan jatkuu! Auringonpaisteen innoittamana päätettiin lähteä Onnin kanssa käväisemään kaupungissa kaverilla kahvilla ja lastentarvikekirppiksellä. Kirppislöytöjä en (taaskaan) tehnyt, mutta Tigerista nappasin samalla reissulla värikkään pallonaulakon Onnin huoneeseen ja vahaliidut niin saadaan vähän taidetta seinille. ;)

Päällä Onnilla oli eilen mitä ihanin Popin multiraitapaita, jonka eilen sattumalta huomasin 92 kokoisena olevan jo oikein sopiva. Aika nafteja tuntuvat olevan osa näistä Popin vaatteista.

Vähän väriä lastenhuoneeseen :)

Kiirettä pitää

Tuntuu, että mulla on ollut viikon ajan koko ajan kiire ja iltaisin sänky on vetänyt niin paljon puoleensa, etten muka oo ehtinyt bloggaamaan. Onni oli viime viikon torstaina ihan super kiukkuinen ja mä en meinannut ensiksi uskoa kun mies soitti, että tulee jo sinä iltana kotiin. Ei olisi voinut parempaan saumaan osua. Koko viikonlopulle oli suunniteltu ohjelmaa ja eilen pojun mentyä nukkumaan, vietin laatuaikaa itseni kanssa syömällä pizzaa ja katsomalla telkkaria.

 

Onni on alkanut ihan lähiaikoina komentamaan ja kiljumaan. Jos jokin asia ei mene oman mielen mukaan kiljutaan äitille, jonka jälkeen tuijotetaan tuimasti. Esimerkkinä vaikka auton kaatuminen ylösalaisin. Temperamenttia löytyy välillä liiaksikin ja varmasti alkava uhmakin vaikuttaa. Omaa tahtoakin löytyy ja sitä osataan jo selkeästi näyttää ja vaatia esimerkiksi syliin tai banaania hokemalla tarmokkaasti "annanannananna".  Ollaan jo monesti kaupassa aiheutettu kanssaihmisissä hilpeyttä kun tämä vuosikas vaatii itselleen mitä miltäkin hyllyltä ja jatkaa anna-matraansa kassalle asti tuijottaen äitiä välillä vihaisesti. Yritä siinä nyt selittää, että "ei, et voi saada banaania vielä, kun ne täytyy maksaa ensin".

Päivän paras hetki

Päiväuniaika! Kun saa istahtaa rauhassa nauttimaan ison kupin kahvia ja selailla läpi uusimmat blogipostaukset.

Meillä ollaan siirrytty yksiin päiväuniin. Aiemmin meillä nukuttiin kahdet päiväunet: tunnin ja puolen tunnin pituiset. Tunnin päiväunet aamupäivästä eivät riittäneet pitämänä pojua hereillä iltaan, joten oli pakko laittaa vielä pienille torkuille iltapäivästä, ettei olisi ihan pystyyn nukahtanut. Tämä kuitenkin aiheutti joka ilta yöunien venymisen sinne kello 21-22. Pahimmillaan 23:een. Ei auttanut viedä aikaisemmin nukkumaan, sillä poju saattoi virkeänä lauleskella ja leikkiä pinniksessä tunninkin ennen nukahtamista. Myöhäisestä nukkumaanmenoajasta huolimatta aamulla herättiin 7-8 välillä jo valmiiksi väsyneenä ja kiukkuisena.

Nyt ollaan muutettu rytmiä siten, että meillä nukutaan vain yhdet päiväunet päivästä riippuen 11-14 aikoihin puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Iltaisin väsy alkaa iskeä lähes poikkeuksetta jo 18-19 aikoihin, jolloin hoidetaan iltakylpy, puuro ja muut iltatoimet ja mennään nukkumaan viimeistään kello 20. Nukahtaminenkin tapahtuu useimmiten alle 10 minuutissa. Aamuisin herätään edelleen 7-8 välillä, mutta virkeämpänä ja iloisena.

Yhdet pidemmät päiväunet on kaikinpuolin paremmat kuin kahdet lyhyet: Poika on paljon pirteämpi loppupäivän ja äitille jää enemmän aikaa juoda kahvinsa ja lueskella blogeja. Päiväunihetki onkin ainoa hengähdystauko koko päivänä ennen nukkumaanmenoa ja siksi kultaakin kalliimpi. Saa koota ajatuksensa ja nauttia hetken täydestä hiljaisuudesta. Monesti tähän ihanan hiljaiseen hetkeen liittyy tosin muutakin:

Usein käytänkin ainakin osan päiväuniajasta kotitöihin tai ruoanlaittoon. Päiväuniaika onkin samalla päivän ainoa hetki, jolloin on mahdollista tehdä kotitöitä rauhassa: Saa siivota syöttötuolin ilman, että joku on vaatimassa rättiä tai suihkepulloa itselleen. Saa pestä pyykkiä ilman, että joku tunkee kainalon alta repimään pyykkejä pois koneesta juuri kun yrität täyttää sitä. Saa viikata puhtaat pyykit ilman, että joku yrittää koko ajan repiä viikkaamaasi vaatetta kädestä tai kumoaa juuri viikatut pyykit lattialle. Saa kerätä lelut järjestykseen vain, että joku voisi ne muutamassa sekunnissa jälleen levittää pitkin lattiaa. :)

Vuosi sitten

Ajattelin 1-vuotiskuvien jatkoksi laittaa muutaman kuvan, miltä meillä näytettiin aika tarkalleen vuosi sitten 2 kuukauden iässä.

Vuosi sitten mulla ei ollut järkkäriä, vaan tavallinen pokkarikamera, minkä kuvanlaatu oli mitä oli. Eniten mua harmittaa, että kameran asetuksissa oli monta kuukautta liian pieni kuvakoko ennen kuin huomattiin asia. Kaikki meidän vauvakuvat ovat siis auttamatton pieniä, että niistä saisi tulostettua hyviä paperiversioita ilman, että kuvista tulisi rakeisia ja epäselviä. Uusia vauvakuvia kun ei enää koskaan ole mahdollista saada. Täytynee silti varmaan tilata muutamista tärkeimmistä kuvista paperiversiot ja tallentaa Ifolorin kuvakirjaan, vaikka sitten vähän rakeisina.

1-vuotiskuvat

Me ei käyty ottamassa 1-vuotiskuvia missään valokuvaamossa, vaan värvättiin tehtävään siskon valokuvausta harrastava poikaystävä. Vaatetus kuviin aiheutti mulle suurta päänvaiva ja harmaita hiuksia, koska halusin kuvia ns. paremmissa vaatteissa sekä sellaisissa onnin itsensä näköisissä vaatteissa. Loppujen lopuksi mulla oli vaihtoehtoina 5 erilaista asukokonaisuutta, joista valikoitui edellisenä iltana hennesistä kiireellä ostetut farkut ja pikeepaita sekä ihanat Lindexin housut kera turkoosin bodyn.

Kuvat otettiin meillä kotona rakennetussa kotistudiossa, mikä mahdollisti tauot sekä Onnin syöttämisen ja päikkärit kuvien ottamisen välissä. Otettiin ensiksi noita alempia leikki-kuvia, jonka jälkeen Onni meni päikkäreille ja me pidettiin kahvitaukoa. :D Päikkäreitten jälkeen Onni oli melko itkuinen, joten yritettiin mahdollisemman nopeasti saada kuvaukset loppuun ja otettiin perhekuvat sekä nuo ns. virallisemmat kuvat. Hammaskipuilusta johtuva itkuisuus teki kuvauksista vähän haastavampaa, mutta saatiin me silti muutamia hymykuviakin. Ylhäällä muutama mun lemppareista, joista tilataan sukulaisille kuvat ja meille suurennokset :)

Kuvat on siis ottanut Jarkko Laine, jonka facebook-sivulle pääsette TÄSTÄ. Kannattaa vilkaista. :)

Kevätväsymystäkö?

Meillä on ollut todella hektinen ja uuvuttava viikko. Alkuviikon levottomuuden syynä olivat todennäköisesti neljä(!) puhkeavaa poskihammasta. Yöllä heräiltiin itkemään, päivällä sitten väsytti ja kiukutti. Mikään ei ollut hyvä, eikä syliinkään saanut ottaa. Koko ajan kiukkuinen lapsi = väsynyt äiti, joten iltaisin en ole jaksanut edes koneelle raahautua vaan salkkareiden ja uuden päivän jälkeen iltapalaa ja suihkun kautta nukkumaan. Keskiviikkona uhmattiin kiukkua ja lähdettiin ystäväni luokse kahvittelemaan. Eilen isäni kävi ensiksi iltapäivästä kylässä ja myöhemmin illalla vielä siskoni poikaystävänsä kanssa. Tuntuu etten varsinaisesti ole tehnyt mitään, mutta silti päivistä tuntuu loppuvan tunnit kesken. Tänään sentään sain aamupäivästä aikaiseksi pestä monta koneellista pyykkiä ja käytin pojun kahden tunnin päikkäriajan hyödyksi siivoamalla keittiön ja valloittamalla puhtaan pyykin vuorta. Tän jälkeen käytiin vielä Prismassa hoitamassa viikonlopun ruokaostokset ennen miehen kotiintuloa. Nyt ei ajatuskaan oikein kulje, joten taidan syödä pienen iltapalan ja painua nukkumaan. :) Hauskaa viikonlopun alkua kaikille!