Kiirettä pitää

Tuntuu, että mulla on ollut viikon ajan koko ajan kiire ja iltaisin sänky on vetänyt niin paljon puoleensa, etten muka oo ehtinyt bloggaamaan. Onni oli viime viikon torstaina ihan super kiukkuinen ja mä en meinannut ensiksi uskoa kun mies soitti, että tulee jo sinä iltana kotiin. Ei olisi voinut parempaan saumaan osua. Koko viikonlopulle oli suunniteltu ohjelmaa ja eilen pojun mentyä nukkumaan, vietin laatuaikaa itseni kanssa syömällä pizzaa ja katsomalla telkkaria.

 

Onni on alkanut ihan lähiaikoina komentamaan ja kiljumaan. Jos jokin asia ei mene oman mielen mukaan kiljutaan äitille, jonka jälkeen tuijotetaan tuimasti. Esimerkkinä vaikka auton kaatuminen ylösalaisin. Temperamenttia löytyy välillä liiaksikin ja varmasti alkava uhmakin vaikuttaa. Omaa tahtoakin löytyy ja sitä osataan jo selkeästi näyttää ja vaatia esimerkiksi syliin tai banaania hokemalla tarmokkaasti "annanannananna".  Ollaan jo monesti kaupassa aiheutettu kanssaihmisissä hilpeyttä kun tämä vuosikas vaatii itselleen mitä miltäkin hyllyltä ja jatkaa anna-matraansa kassalle asti tuijottaen äitiä välillä vihaisesti. Yritä siinä nyt selittää, että "ei, et voi saada banaania vielä, kun ne täytyy maksaa ensin".